Seiskaan vai sossuun

Eräs toimittajaopiskelija sanoi kerran, että jäisi mieluummin työttömäksi kuin menisi Seiskaan töihin.

Vielä useammat ovat ilmaisseet vastahakoisuutensa työllistyä iltapäivälehtiin.

Puuttuvatko minulta nyt jotkin suuret periaatteet? Olenko jotenkin vähemmän hieno epätoimittaja, kun hyppisin ilosta, jos pääsisin iltapäivälehteen töihin. Haluan, että juttujani oikeasti luetaan. Harvoilla toimittajaopiskelijoillakaan on varaa tilata itselleen Hesaria, vaan uutiset ja tieto maailmanmenosta saadaan yli kahden miljoonan muun suomalaisen tapaan juuri iltapäivälehtien nettisivuilta. Silti uskon, että me ja tämä noin puolta Suomen kansaa edustava joukko olemme ihan fiksuja.

Toki tabloidit revittelevät ja sortuvat ajoittain ylilyönteihin, mutta kaikkien lehtien toiminnan takana ovat samat kirjoitetut ja kirjoittamattomat journalistiset säännöt. Julkisen Sanan Neuvostolta tulee langettavia päätöksiä yhtä lailla kevyemmän linjan lehdille kuin HS:llekin.  

Ja vaikken vielä ole Seiskaan hakenut, tienaisin ennemmin rahaa koulutustani vastaavassa työssä kuin sossun tililtä. Seiskassa on luonut uraa esimerkiksi Suosikin ja koko Yhtyneiden Kuvalehtien nykyinen lasten- ja nuortenlehtiryhmän päätoimittaja Ville Kormilainen. Tuntuu hassulta ajatella, että itse sitten olisin sinne jotenkin liian hyvä.

Jos minut vain huolittaisiin.