Flow*

* "Tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa itsen tavoitteiden kanssa. Ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Psykologi Mihaly Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään."

Minuun on iskenyt hillitön luomisvimma. Se on aika kamalaa.

Seuraava keskustelu käytiin eräänä yönä noin kello 02.30.

Minä: ”Oot sä hereillä?”

Poikaystävä: ”Mmm.”

Minä: ”Huomenna, kun kysyn, mitä mun piti muistaa, niin muista sanat 'epätoimittaja' ja 'ruokavammainen'.”

Poikaystävä: ...

Minä: ”Okei? Muistatko?”

Poikaystävä: ”Mmm.”

Minä: ”No mitkä ne sanat oli?”

Poikaystävä: ”Mmm.”

Aika rasittavaa. Hypin sängystä ylös tasaisin väliajoin kirjoittamaan muistiin juttuideoita, ihan vain tätä blogia varten. Aina en pääse tokkurassa kirjoituspöydälle asti, vaan raapustan pimeässä avainsanoja ylös pieneen paperiin yöpöydällä. Aamulla yritän saada selvää päällekkäisistä harakanvarpaista.

Normaalistihan inspiraatio on toimittajan ammatissa ihan yliarvostettua. Jutut kirjoitetaan tarkkojen ohjeiden, konseptien ja merkkimäärien mukaan. Blogin kirjoittaminen sen sijaan humalluttaa vähän kuin illan ensimmäinen siideri: hartiat rentoutuvat ja alkaa hymyilyttää. (Toivottavasti en etene övereihin ja itseni nolaamiseen.)

                                                                                                                                    Ehkä oudointa on kirjoittaa minä-muodossa. Sitä on niin tottunut olemaan Sveitsi, ja yhtäkkiä voikin ampua vaikka verbaalisia Mainilan laukauksia, omissa nimissään.

Sitä ensimmäistä blogidarraa odotellessa.